Väliseinät ja lämpökaivon poraus

Väliseinien rakentamista odoteltiin hartaasti. Hätää ei olllut (paitsi ehkä cyproc-levyillä, jotka odottelivat ulkosalla muutamia viikkoja), sillä kesällä oltiin aikataulusta reippaasti edellä. Syksyn koittaessa ja viivästymisten myötä alettiin olla aikataulussa.

Syyskuun lopulta alkaen väliseinät alkoivat kohota. Viimeistään silloin eri tilat alkoivat hahmottua kunnolla. Alakerran väliseiniä tehtiin lokakuun alkupuolella.

Sähköasentajatkin saapuivat paikalle ja tämä olikin viimeisiä vaiheita ennen rakentajan omalla vastuulla olevien vaiheiden alkamista. Sähköasennuksen tähän vaiheeseen kuului myös aurinkopaneelien asennus. Nyt paneelit lötköttävät paikallaan odottamassa helmikuisia aurinkoisia pakkaskelejä, jolloin sähköntuotto on kuulemma korkeimmillaan😊

Kalustetoimittaja tulisi mittauskäynnille mieluiten siinä vaiheessa, kun väliseinistä on vasta toinen pinta + sähköt valmiina. Jos pitää siirtää vaikkapa pistorasiaa, niin se olisi helpompaa tässä vaiheessa. Näin se teoriassa menisi, mutta käytännössä on vaikea ennakoida, milloin olisi oikea hetki. Helpon oloisesti nuo sähköjen siirrot näyttävät onnistuvan, vaikka toinenkin pinta on jo paikallaan. Levy vain irti ja hetken kuluttua takaisin.

Talvi alkoi painaa päälle ja vähän lämpöäkin olisi pitänyt saada sisään. Lämpöpuhallin ehti puhaltaa melkein 10 viikkoa, ensin takan kokoamisen vaatimaa lämpöä varten ja myöhemmin takan kuivausvaiheeseen. Ja sittemmin sisälämpötilan pitämiseksi edes kohtuullisella tasolla. Viikolla 48 saimme sähkölämmityksen päälle. Onneksi syksy kuitenkin oli kohtuulisen lämmin, joten mitän suurempia ongelmia ei lämmityksen kanssa ollut.

Maalämpökaivon porauksen piti olla viimeistään samaisella viikko 48:lla, mutta varsinaisesti alkoi tapahtua vasta viikolla 2. Sunnuntaina saapui tekstiviesti, että anteeksi, mutta voisiko huomenna tulla poraamaan. Se tuli vain minun puhelimeen, joten siitä jo tiesi, kuinka ”hauskaa” seuraavana päivänä tulee olemaan. Porari soittelikin sitten maanantaina ja kertoi, että on ongelma, koska tässä on jo kaivo (tarkoittaen sanaa kuoppa). Sanoin, että ei sen pitäisi olla ongelma, rakennat vain itsellesi siihen telineen, jotta pystyt työskentelemään. Ja että voit käyttää kaikki lavat yms. joita pihalla on. Hän kiitteli vuolaasti, että sitten kaikki kunnossa ja ei mitään ongelmaa. Totuus lienee sellainen, että meidän olisi pitänyt rakentaa tuo teline, mutta olen aivan varma, että telineestä tuli parempi näin. Kun iltapäivällä menimme paikan päälle, kallio oli löytynyt, mutta vasta noin 30 metristä, putket olivat lopussa ja jotakin oli mennyt rikkikin. Tämän jälkeen piti olla enää muutaman tunnin homma, mutta jotain vastoinkäymisiä oli vissiin tullut, koska vasta melkein parin vuorokauden kuluttua porari poistui tontilta. Kallioon porattiin 150 metriä. Tällä hetkellä kuoppa pursuilee samanlaista savivelliä, jolla porarimme oli kuorrutettu, kun häntä kävimme tervehtimässä.

Kuten kuvista näkyy, tällä hetkellä väliseinät ovat pohjamaalia vailla. Lämpökaivo puolestaan on vähemmän kaunis näky. Kuvaushetkellä on kuitenkin kaunis sininen hetki.

 

Eteinen

 

 

Keittiö

 

 

Porauksen jälkeen