Ulkomaalauksen
ajankohta piti olla elokuussa ja sinne sijoitimme kesälomammekin. Työmaa oli
kuitenkin noin kuukauden etuajassa, joten maalaustakin pääsi tekemään jo
heinäkuussa. Se oli alusta alkaen selvää, että pohjakäsittely on tehtävä
mahdollisimman pian ja näin tapahtuikin. Mutta mitäpä sen jälkeen – nautitaanko
helteistä vai hiotaanko telineillä?
Olimme
(olin) jo aiemmin päätynyt maalivalinnassa Tikkurilan Vinhaan, jonka pitäisi
soveltua hyvin myös hirsipinnalle. Sittemmin miehenikin on sopeutunut tähän
valintaan, lähinnä kuultuaan tuttavilta ja ammattilaisilta useita positiivisia
kommentteja Vinhasta ja sen kestävyydestä. Koemaalaukseen ostimme 3
pikkupurkkia, taisivat olla väreiltään Kullervo, Louhi ja Tapiola. Itse
päädyimme Tapiolaan, vaikka myös kirkkaampi Louhi sai kannatusta. Louhi on
sinänsä oikein nätti punainen, mutta Tapiola on lähempänä sitä, mitä alueen ja
talon suunnitelmissa on haettu.
Millaisilta
telineiltä maalaus onnistuu?
Pohjakäsittelyä
varten vuokrasimme telineen, jolla olisi ylettynyt lähes harjalle saakka, mutta
viimeinen kerros jätettiin kasaamatta ja käyttämättä, koska talkooporukasta ei
löytynyt ketään vapaaehtoista kiikkumaan yläilmoihin. Jatkovarren avulla
saatiin pitkät sivut käsiteltyä, päädyistä jäivät yläosat odottamaan aikoja
parempia.
Säät olivat
suotuisat, joten päätettiin edetä maalausvaiheeseen jo seuraavasta perjantaista
alkaen. Eli henkilönostinta vuokraamaan. Lahden Rentalla oli hyvä ja ja
joustava palvelu, joten päädyttiin kauppoihin. Kukahan siellä 10 m korkeudessa
sitten kiikkuu.....? Henkilönostin saatiin perjantaina ja koekäyttö sujui
hyvin. Seuraava päivä olikin sitten sateinen ja kun myös sunnuntaille
ennustettiin sadetta, hävisi iloinen maalausmieli. Sunnuntain ennuste meni
onneksi pieleen ja ahkeralla porukalla saatiin aikataulua kurottua umpeen. Meno
olisi varmastikin ollut leppoisampaa, jos kesälomat olisivat osuneet tähän
kohtaan, mutta nyt piti yhdistellä työt ja maalaukset ja sääennusteet ja
kosteusprosentit yms.
Kenellä pää
kestää?
Varmasti makuasia, mutta
omalta osaltani maalaus onnistui suhteellisen hyvin henkilönostimen korista. Sen
sijaan korkeammalta telineeltä maalatessa mukana olisi ollut turhaa jännitystä.
Ei ne telineetkään minnekään kaadu, mutta jostain syystä epäilys oli olemassa. Luotan
tekniikkaan enemmän kuin pelkkään alumiiniin😊 Veljeni oli auttamassa nostimen käytön alkuvaiheissa ja
sittemmin veljenpoika otti roolin varsinaisena koneenkäyttäjänä ja kaikki
menikin erinomaisesti. Yhtenä monista hellepäivistä nostimen moottori alkoi
kuitenkin pätkiä. Soitettiin jopa Rentallekin asiasta, mutta ei asiasta sen
kummempaa selvinnyt. Muutaman katkoksen jälkeen laite toimi taas hienosti
urakan loppuun saakka. Alun sadepäivien jälkeen tämä oli ainoa isompi
vastoinkäyminen koko aikana. Ellei sitten lasketa loppusuoralla tapahtunutta
ampiaisen pistoa. Oli muuten ensimmäinen koko elämäni aikana. Selvisipä sekin,
että en ole kovin allerginen tuollekaan asialle.
Työ oli rankka,
erityisesti mainitsisin noin 50 ”räystäslaatikkoa”. Yhden laatikon maalaus vei
jopa 20 minuuttia x 2 + pohjakäsittely vielä lisäksi. Nopeimmillaan saimme
veljeni kanssa kehitettyä työtavat siten, että yhden laatikon maalus vei noin 6
minuuttia. Rankkuudesta huolimatta tekisimme tämän varmasti uudelleenkin, sillä
lopputulos on oikein hyvä, jopa erittäin hyvä. Ja jos johonkin kohtaan ei ole
tyytyväinen, niin ei voi syyttää juurikaan muita kuin itseään.
 |
| Isäntä maan pinnalla |
 |
| Emäntä yläilmoissa |
 |
| Ensimmäinen kierros menossa |
 |
| Auringonpaisteessa |
