Lupaprosessi

Maaliskuussa 2018 rakennuslupamme käsiteltiin Orimattilan rakennusvalvonnassa muutamassa päivässä. Kiitos Orimattilan kaupunki! Toki piirustukset olivat sitä ennen käyneet ennakkolausunnolla ja emme myöskään poikenneet kaavamääräyksistä mitenkään. Mutta joka tapauksessa aivan upeaa toimintaa. Rakennusluvan vuosipäivä lähestyy pikku hiljaa. Saapa nähdä, mahtuuko käyttöönottotarkastus yhden vuoden aikahaarukkaan.

Tuota ilouutista (rakennusluvan pikainen käsittely) ennen olimme jo useita viikkoja taistelleet tuulimyllyjä vastaan. Vastoinkäymisiä oli lähinnä suunnittelijan aikataulujen kanssa ja vielä viime tipassa tapahtui suunnittelijan vaihdoskin, joka tietysti toi mukanaan uusia probleemia.

Lumet sulivat ja päästiin toukokuulle. Maansiirtourakat ja niiden aloitus oli tietysti pitänyt jo lyödä lukkoon, mutta eihän työtä voi aloittaa, jos kaikkia perustamisvaiheen suunnitelmia ei ole toimitettu rakennusvalvontaan. Tiukille se meni. Tiistaina paperit Orimattilaan ja torstaina aloitus.

Myöskään vesilaitoksen tontille kuuluvia asioita ei saa aloittaa ennen kuin lvi-asemakuva on toimitettu ja hyväksytty vesilaitoksella. Tämä kyseinen paperi katosi muutamaan kertaan postissa ja sitten lopulta laitettiin tulostukseen Lahteen, jotta saimme sen suoraan sieltä. Loppujen lopuksi ajoissa tämäkin.

Sähköön ei tarvita erikseen lupia, mutta yhdistelmä sähkölaitos ja tonttikeskusasiat piti saada toimimaan. Sähkölaitokselta kävivät paikalla jo edellisenä päivänä, mutta ei ollut tonttikeskus vielä paikalla. Seuraavana päivänä kytkentä sitten onnistui. Nyt lähti sähköä tulemaan.

Orimattilan rakennusvalvonta on saanut kiitosta myös vastaavalta mestarilta. Puheluihin vastataan ja sähköposteihin vastataan, näin ei välttämättä joka paikassa ole. Erityisesti alueet, joissa rakennetaan vilkkaasti, ovat haasteellisia tässä asiassa. Täysin ymmärrettävä syy.

Ainoa toive on se, että kunpa Orimattilakin liittyisi mukaan sähköiseen lupakäsittelyyn, niin ei tarvitsisi tulostella ja toimitella paperiversioita sinne ja tänne. Aina ensin vastaavalle mestarille ja sen jälkeen rakennusvalvontaan. Josta sitten vielä palautetaan yhdet kappaleet takaisin.

Kuvat ovat ihan uuden uutukaisia. Toisessa alakerran wc:n laatoitusta ja toisessa keittiön punaista seinää.

Alakerran wc:n laatoitus

Keittiön punainen seinä

Väliseinät ja lämpökaivon poraus

Väliseinien rakentamista odoteltiin hartaasti. Hätää ei olllut (paitsi ehkä cyproc-levyillä, jotka odottelivat ulkosalla muutamia viikkoja), sillä kesällä oltiin aikataulusta reippaasti edellä. Syksyn koittaessa ja viivästymisten myötä alettiin olla aikataulussa.

Syyskuun lopulta alkaen väliseinät alkoivat kohota. Viimeistään silloin eri tilat alkoivat hahmottua kunnolla. Alakerran väliseiniä tehtiin lokakuun alkupuolella.

Sähköasentajatkin saapuivat paikalle ja tämä olikin viimeisiä vaiheita ennen rakentajan omalla vastuulla olevien vaiheiden alkamista. Sähköasennuksen tähän vaiheeseen kuului myös aurinkopaneelien asennus. Nyt paneelit lötköttävät paikallaan odottamassa helmikuisia aurinkoisia pakkaskelejä, jolloin sähköntuotto on kuulemma korkeimmillaan😊

Kalustetoimittaja tulisi mittauskäynnille mieluiten siinä vaiheessa, kun väliseinistä on vasta toinen pinta + sähköt valmiina. Jos pitää siirtää vaikkapa pistorasiaa, niin se olisi helpompaa tässä vaiheessa. Näin se teoriassa menisi, mutta käytännössä on vaikea ennakoida, milloin olisi oikea hetki. Helpon oloisesti nuo sähköjen siirrot näyttävät onnistuvan, vaikka toinenkin pinta on jo paikallaan. Levy vain irti ja hetken kuluttua takaisin.

Talvi alkoi painaa päälle ja vähän lämpöäkin olisi pitänyt saada sisään. Lämpöpuhallin ehti puhaltaa melkein 10 viikkoa, ensin takan kokoamisen vaatimaa lämpöä varten ja myöhemmin takan kuivausvaiheeseen. Ja sittemmin sisälämpötilan pitämiseksi edes kohtuullisella tasolla. Viikolla 48 saimme sähkölämmityksen päälle. Onneksi syksy kuitenkin oli kohtuulisen lämmin, joten mitän suurempia ongelmia ei lämmityksen kanssa ollut.

Maalämpökaivon porauksen piti olla viimeistään samaisella viikko 48:lla, mutta varsinaisesti alkoi tapahtua vasta viikolla 2. Sunnuntaina saapui tekstiviesti, että anteeksi, mutta voisiko huomenna tulla poraamaan. Se tuli vain minun puhelimeen, joten siitä jo tiesi, kuinka ”hauskaa” seuraavana päivänä tulee olemaan. Porari soittelikin sitten maanantaina ja kertoi, että on ongelma, koska tässä on jo kaivo (tarkoittaen sanaa kuoppa). Sanoin, että ei sen pitäisi olla ongelma, rakennat vain itsellesi siihen telineen, jotta pystyt työskentelemään. Ja että voit käyttää kaikki lavat yms. joita pihalla on. Hän kiitteli vuolaasti, että sitten kaikki kunnossa ja ei mitään ongelmaa. Totuus lienee sellainen, että meidän olisi pitänyt rakentaa tuo teline, mutta olen aivan varma, että telineestä tuli parempi näin. Kun iltapäivällä menimme paikan päälle, kallio oli löytynyt, mutta vasta noin 30 metristä, putket olivat lopussa ja jotakin oli mennyt rikkikin. Tämän jälkeen piti olla enää muutaman tunnin homma, mutta jotain vastoinkäymisiä oli vissiin tullut, koska vasta melkein parin vuorokauden kuluttua porari poistui tontilta. Kallioon porattiin 150 metriä. Tällä hetkellä kuoppa pursuilee samanlaista savivelliä, jolla porarimme oli kuorrutettu, kun häntä kävimme tervehtimässä.

Kuten kuvista näkyy, tällä hetkellä väliseinät ovat pohjamaalia vailla. Lämpökaivo puolestaan on vähemmän kaunis näky. Kuvaushetkellä on kuitenkin kaunis sininen hetki.

 

Eteinen

 

 

Keittiö

 

 

Porauksen jälkeen